Projektin johto

Soili Hämäläinen

Tanssitaiteen tohtori Soili Hämäläinen nimitettiin ensimmäiseksi Teatterikorkeakoulun tanssitaiteen laitoksen johtajaksi vuonna 1983. Vuosina 1983 -1992 hänen vastuualueenaan oli kehittää tanssijan, koreografin ja tanssinopettajan suuntautumisvaihtoehtojen maisterin tutkintoon tähtäävää koulutusohjelmaa. Vuosina 1996 -2002 hän toimi vastaperustetun tanssi- ja teatteripedagogiikan laitoksen johtajana. Tällä hetkellä hänen vastuualueenaan on tanssi- ja teatteripedagogiikan jatkokoulutus.

Soili Hämäläinen suoritti Master of Arts- tutkinnon Yhdysvalloissa Kalifornian Yliopistossa (UCLA) vuonna 1975, liikuntatieteen maisterin tutkinnon Jyväskylän Yliopistossa vuonna 1982 ja tanssitaiteen tohtorin tutkinnon Teatterikorkeakoulussa vuonna 1999. Hän aloitti ammatillisen työskentelynsä opettamalla modernia tanssia, improvisaatiota ja koreografiaa yksityisissä tanssistudioissa ja yliopistoissa oppijina sekä harrastajia että ammattiin tähtääviä tanssitaiteilijoita. Tämän jälkeen hän on opettanut parin kymmenen vuoden ajan mm. koreografiaa, tanssipedagogiikkaa ja tanssitutkimusta Teatterikorkeakoulussa. Hänen väitöskirjansa "Koreografian opetus- ja oppimisprosesseista" tutkii kahta eri lähestymistapaa oman liikkeen löytämiseksi ja tanssin muotoamiseksi. Tällä hetkellä hän kiinnostuksensa kohdistuu tanssijan kehoon ja tekniikkaopetukseen. Tutkimuksessaan hän pohtii erityisesti arviointiin ja palautteen antoon liittyviä eettisiä kysymyksiä. Hänen viimeaikaisia julkaisujaan ovat "Evaluation in Choreographic Pedagogy" (2002) ja "Taidekorkeakoulujen jatkotutkinnot taiteen ja tieteen välimaastossa" (2003).

Vanhemmat tutkijat

Maija Lehtovaara

Kasvatustieteen tohtori Maija Lehtovaara on vuodesta 1974 toiminut kasvatustieteen vanhempana lehtorina ja vuodesta 1993 kasvatustieteen filosofian dosenttina Tampereen yliopistossa. Hän opettaa kaikentasoisia yliopistotutkintoja suorittavia opiskelijoita. Hän on opponoinut useita lisensiaattitutkimuksia ja tarkistanut monia väitöskirjoja. Hän myös luennoi paljon yliopiston ulkopuolella. Hänen erityiset tutkimukselliset kiinnostuksen kohteensa ovat ihmistieteen filosofia ja menetelmät etenkin lapsuuden tutkimuksen näkökulmasta. Häntä kiinnostaa myös kysymykset vallasta ja auktoriteetista opettaja-oppilassuhteessa. Hän on kirjoittanut useita artikkeleita näistä aiheista. Hän haluaa myös pohtia ja kehittää sellaista oppimiskäsitystä joka olisi sovelias tanssipedagogiikkaan.

Ana Sánchez-Colberg

Tanssitaiteen tohtori Ana Sánchez-Colberg opiskeli klassista baletti kotimassaan Puerto Ricossa ennen paneutumistaan nykytanssiin. Hän suoritti kandidaatintutkinnon teatteritaiteessa Pennsylvanian yliopistossa ja maisterintutkinnon koreografiassa Temple -yliopistossa Philadelphiassa. Tänä aikana hän oli Philadelphiassa toimivan tanssiteatteri Terry Beck Troupen jäsen ja fyysisen teatteriryhmä Intuitonsin liikekoordinaattori. Vuonna 1986 hän siirtyi Lontooseen suorittamaan väitöstutkimustaan Laban Centre for Movement and Danceen. Tohtorintutkintonsa hän sai vuonna 1992.

Ana Sánchez-Colberg johtaa parhaillaan Theatre Encorpsin kansainvälistä esittäväntaiteen projektia Futur/Perfektiä, joka tutkii yksilöitten elämänhistorian, kaupunkimaisemien ja globaalisuuden välisiä suhteita. Projekti sai alkunsa Berliinistä 1998 ja ryhmä on esiintynyt Yhdysvalloissa, Itävallassa, Puerto Ricossa, Kolumbiassa sekä Meksikossa. Lisäksi Sánchez-Colberg on työskennellyt useiden kansainvälisten tanssiryhmien kanssa. Hän on mm. koreografioinut neljä tilausteosta Ballet Concierto de Puerto Ricolle: Ojos Que No Ven (1992) sai ensimmäisen palkinnon Karibian koreografien festivaalilla ja Ballet Concierto on esittänyt teosta osana repertuaariaan mm. New Yorkin Lincoln Centressä ja Wuppertalin oopperatalolla; Sartorii (1994); Entre Huella y Pisada (1996) sai useita palkintoja musiikki- ja näyttämötaiteiden yhdistys NEA:lta ja Tejiendo Memorias (1998). Hän koreografioi British Councilin tukemana teoksen es lasst sich nicht lesen.. Balletts des Staatstheater Cottbusille. Vuonna 1997 tuotettu Strange Muse oli puolestaan Puerto Ricon kulttuuri-instituutin ja Puerto Ricon Filharmonisen orkesterin muusikoiden tilaama teos. Samaisena vuonna ensi-iltansa sai teos jonka hän loi ryhmälle Foreign Bodies Dance Company. Vuonna 1999 hän valmisti teoksen Futur/Perfekt: Recollection Andanzalle.

Koreografisen työnsä ohella Ana Sánchez-Colberg työskentelee tanssikasvatuksen parissa ja on keskittynyt tarkastelemaan koreografisen työn ja tanssitreenauksen/kasvatuksen välisiä yhteyksiä. Tähän kysymykseen liittyen hän on pitänyt seminaareja Konservatorio Ballet Concierto de Puerto Ricossa ja Paisley kouluprojektissa Glasgowssa, workshoppeja Wienin kansainvälisellä tanssiviikolla, Puerto Ricon kansainvälisellä tanssiviikolla, Laban Guildissa ja Nene College of Further Educationissa. Hän on opettanut mestaritunteja Staatstheater Cottbusissa ja Edinburghin Fringe Festivaalilla. Syksyllä 1997 hän piti useita seminaareja nykyisistä koreografisista käytännöistä Bogotassa Kolumbiassa. Huhtikuussa 1998 hänet kutsuttiin osallistumaan Iberoamerikkalisen teatterin festivaalille, jossa hän veti esitykseen päättyvää projektia. Ana Sánchez-Colberg julkaisee säännöllisesti tanssiin liittyviä artikkeleita mm. Performance Research, Total Theatre Magazine, Animated ja Dance Theatre Journal nimisissä julkaisuissa. Parhaillaan hän opettaa koreografiaa Laban Centressä Lontoossa.

Sue Stinson

Tohtori Sue Stinson on Tanssikasvatuksen Professori North-Carolinan Greensboron yliopistossa Yhdysvalloissa. Siellä hän vastaa tanssinopettamisen opettamisesta kandidaatin koulutusohjelmassa ja tutkimusmenetelmien ja opetussuunnitelman opettamisesta maisterinkoulutusohjelmassa. Hän toimi tämän yliopiston tanssilaitoksen johtaja vuosina 1993 - 2002. Tanssinopettajana hän on työskennellyt kaikenikäisten oppilaiden kanssa sekä yksityisissä että kunnallisissa kouluissa ja päiväkodeissa sekä erilaisissa yhteisökeskuksissa. Hän on useamman amerikkalaisen ja kansainvälisen tanssikasvatusorganisaation aktiivijäsen ja toimi aikaisemmin Dance and the Child Internationalin puheenjohtajana. Hänen artikkeleitaan on julkaistu useissa tanssi- ja taidekasvatusta käsittelevissä kirjoissa ja lehdissä: Ballett Internazional; Bulletin of the Council for Research in Music Education; Choreography and Dance; Dance Research Journal; Design for Arts in Education; Drama/Dance; Educational Theory; Impulse: The International Journal of Dance Science, Medicine, and Education; Journal of Curriculum and Supervision; Journal of Curriculum Theorizing; Journal of Physical Education, Recreation and Dance; Musical America; Pro-Posicoes(Brazil); Visual Arts Research; Women in Performance; and Young Children. 1980-luvun puolivälistä lähtien hän on tutkimuksissaan keskittynyt tarkastelemaan kuinka nuoret tulkitsevat kokemuksiaan tanssikasvatuksesta.

Helena Wulff

Tohtori Helena Wulff on suorittanut tohtorintutkinnon sosiaaliantropologiassa ja toimii nyt Tukholman yliopiston antropologian laitoksen apulaisprofessorina. Hän opiskeli balettia, mutta joutui loukkaannuttuaan lopettamaan tanssimisen teini-ikäisenä. Hän on kirjoittanut kirjat: Twenty Girls: Growing Up, Ethnicity and Excitement in a South London Microculture (Almqvist & Wiksell International, 1988), Ballet across Borders: Career and Culture in the World of Dancers (Berg Publishers, 1998). Hän on myös julkaissut useita artikkeleita akateemisissa aikakausilehdissä ja julkaisuissa sekä kirjoittanut monia artikkeleita sanoma- ja tanssilehtiin. Yhdessä Vered Amit-Talain kanssa hän on toimittanut teoksen Youth Cultures: A Cross-Cultural Perspective (Routledge, 1995) ja yhdessä Christina Garstenin kanssa kirjan New Technologies at Work: People, Screens and Social Virtuality (Berg Publishers, 2003). Aikaisemmissa tutkimuksissaan Helena Wulff tarkasteli nuorisokulttuuria, etnisyyttä ja tyttöjen ystävyyttä. Nyt hänen kiinnostuksen kohteitaan ovat tanssin, taiteen, visuaalisuuden, informaatioteknologian ja Òliukuvan kansallisuudenÓ (transnationality) antropologia. (ÒSteps on Screen: Technoscapes, Visualization and Globalization in DanceÓ Teoksessa New Technologies at Work, Toim. Christina Garsten ja Helena Wulff). Parhaillaan hän tutkii Irlannin tanssia sekä muistin ja moderniteetin kysymyksiä. (ÒYo-yo Fieldwork: Mobility and Time in a Multi-Local Study of Dance in IrelandÓ, Anthropological Journal on European Cultures, vol. 11: 117-136, 2002). Hän on EASA:n (European Association of Social Anthropologists) hallituksen jäsen ja työskentelee myös Anthropological Journal on European Cultures, Social Anthropology: The Journal of the European Association of Social Anthropologists ja Ashgate monograph series Progress in European Ethnology julkaisujen toimituslautakunnassa.

Muut tutkijat

Eeva Anttila

Eeva Anttila (KL) on opettanut tanssia 1980-luvun alusta lähtien. Yksityisten tanssikoulujen kasvattina hän opetti aluksi jazztanssia, mutta kasvatusalan opintojen myötä hän kiinnostui lasten ja koululaisten tanssikasvatuksesta. Hän suoritti Master of Arts Ðtutkinnon Yhdysvalloissa, Kalifornian Yliopistossa (UCLA) v. 1992 ja kasvatustieteen lisensiaatin tutkinnon Helsingin yliopistossa v. 1997. Hänen opinnäytteidensä aiheet liittyvät tanssikasvatukseen. Hän on jatkanut opintojaan Teatterikorkeakoulussa, ja väittelee tohtoriksi syksyllä 2003 aiheenaan dialoginen tanssikasvatus.

Eeva Anttila on luennoinut tanssikasvatuksesta ja toiminut kouluttajana useissa alan oppilaitoksissa. Tällä hetkellä hän toimii lehtorina ja laitosjohtajana Teatterikorkeakoulun tanssi- ja teatteripedagogiikan laitoksella. Hänen kiinnostuksensa kohteina on nykyisin feministinen ja kriittinen pedagogiikka, dialoginen filosofia, vallan ja vapauden kysymykset tanssipedagogiikassa sekä kehon muistot tanssin tutkimusmenetelmänä. Hän on ollut mukana daCi:ssa (dance and the Child international) toiminnassa vuodesta 1988, ensin Suomen kansallisena edustajana, sitten Suomen jaoksen puheenjohtajana, ja vuodesta 2003 daCi:n hallituksen (executive board) jäsenenä. Hän on julkaissut kirjan Tanssin Aika (1994) sekä useita konferenssiesitelmiä ja artikkeleita kirjoissa, esim. Tanssi: Kehon leikkiä (2001) ja Kaikuja salista (2003).

Teija Löytönen

Teija Löytönen (KM) on työskennellyt tanssitaiteen alalla yli kymmenen vuotta. Tälle alalle hän suuntautui innokkaan tanssiharrastuksen myötä. Ensimmäinen ammatillinen kiinnostus kohdistui tanssin korkea-asteen koulutuksen opetussuunnitelmien kehittämiseen. Työkokemuksensa myötä hän yhä enemmän alkoi kiinnostua tanssi-instituutioiden jokapäiväisestä arjesta. Tämä johdatti hänet kouluttautumaan työnohjaajaksi. Työskennellessään nyt työnohjaajana ja työyhteisökonsulttina, hänen tavoitteenaan on jäsentää ja ymmärtää yhdessä tanssitaiteilijoiden kanssa niitä erilaisia prosesseja ja ilmiöitä, joita he arkityössään erilaisissa instituutioissa kohtaavat. Hän myös opettaa dialogista kohtaamista ja ryhmädynamiikkaa Teatterikorkeakoulun tanssi- ja teatteripedagogiikan laitoksella sekä muissa oppilaitoksissa.

Teatterikorkeakouluun valmisteilla olevassa väitöstyössään hän kysyy, miten ja millaiseksi tanssijat ja tanssiopettajat konstruoivat jokapäiväisen arkensa tanssi-instituutioissa puhumalla siitä. Tutkimuksen toteuttamisessa keskustelun teema on keskeinen. Se on paitsi metaforinen myös metodologinen väline saattaa erilaiset perspektiivit (käytännön ja teorian, tutkijan ja tanssitaiteilijoiden) keskusteluun toistensa kanssa. Hän on kirjoittanut oman väitöstyönsä aiheeseen liittyviä artikkeleita ja konferenssiesitelmiä. Hän on myös ollut osallisensa julkaisuissa, jotka ovat käsitelleet laajemmin korkeakoulupedagogiikkaa taidekorkeakouluissa: "5 keskustelua taidepedagogiikasta - taito, tutkimus vai terapia" (1998) ja "Taidekorkeakoulupedagogiikka" (1998).

Leena Rouhiainen

Tanssitaiteen tohtori Leena Rouhiainen opiskeli tanssijaksi Teatterikorkeakoulun tanssitaiteen laitoksella vuosina 1986 - 1990 ja valmistui maisteriksi vuonna 1994. Vuodesta 1990 lähtien hän on toiminut freelancetanssitaiteilijana pääasiassa Helsingin alueella. Tänä aikana hän on esiintynyt monien keskeisten suomalaisten nykytanssikoreografien teoksissa ja tehnyt joitakin omia koreografioita. Kaksi viimeisintä vuonna 2002 hänen koreografioimaansa ja esittämäänsä sooloteosta ovat Vox Naturae, joka nähtiin osana Tanssiteatteri Erin ohjelmistoa, ja This Red Patch on the Carpet, joka nähtiin vuorostaan osana Kekäläinen & Companyn ohjelmistoa. Rouhiainen on yksi improvisoitua tanssia ja musiikkia yhdistävän Suomussalmiryhmän perustajajäsenistä. Se sai Nuori Suomi -palkinnon innovatiivisesta taiteellisesta otteestaan vuonna 1998. Hän oli myös osallisena Sanna Kekäläisen johtaman Ruumiillisen Taiteen Teatterin perustamisessa ja on työskennellyt Digital Multa -nimisessä työryhmässä joka yhdisti työssään tanssia ja teknologiaa. Kauden 2001 - 2002 Rouhiainen oli kiinnitettynä tanssijana Tanssiteatteri Erissä Turussa. Leena Rouhiainen myös luennoi fenomenologiasta ja tanssista Teatterikorkeakoulussa ja muutamissa muissa taidelaitoksissa. Hän valmistui Pilates-tekniikan ohjaajaksi Toronton Stott-studiolta vuonna 1994 ja nykyään opettaa Suomessa uusia Pilates-ohjaajia Marja Putkiston ja Jarmo Ahosen vetämässä koulutusohjelmassa. Rouhiaisen väitöstyö Living Transformative Lives (Elää muuntuvaista elämää) (Teatterikorkeakoulu 2003) tarkastelee freelancetanssitaiteilijana olemista fenomenologisesta viitekehyksestä. Muita hänen julkaisujaan ovat Liike yhdentyminen ja mielihyvä - erään tanssimisen kokemuksen fenomenologista hahmotusta (Taiteen keskustoimikunta 1999) ja Toiseuden kohtaaminen tanssijan ja koreografin välisissä suhteissa (Teatterikorkeakoulu 2002).

Site designed by Lauri Makela