 |
Projektin
johto
Soili
Hämäläinen
Tanssitaiteen
tohtori Soili Hämäläinen nimitettiin ensimmäiseksi
Teatterikorkeakoulun tanssitaiteen laitoksen johtajaksi vuonna 1983.
Vuosina 1983 -1992 hänen vastuualueenaan oli kehittää
tanssijan, koreografin ja tanssinopettajan suuntautumisvaihtoehtojen
maisterin tutkintoon tähtäävää koulutusohjelmaa.
Vuosina 1996 -2002 hän toimi vastaperustetun tanssi- ja teatteripedagogiikan
laitoksen johtajana. Tällä hetkellä hänen vastuualueenaan
on tanssi- ja teatteripedagogiikan jatkokoulutus.
Soili Hämäläinen suoritti Master of Arts- tutkinnon
Yhdysvalloissa Kalifornian Yliopistossa (UCLA) vuonna 1975, liikuntatieteen
maisterin tutkinnon Jyväskylän Yliopistossa vuonna 1982
ja tanssitaiteen tohtorin tutkinnon Teatterikorkeakoulussa vuonna
1999. Hän aloitti ammatillisen työskentelynsä opettamalla
modernia tanssia, improvisaatiota ja koreografiaa yksityisissä
tanssistudioissa ja yliopistoissa oppijina sekä harrastajia
että ammattiin tähtääviä tanssitaiteilijoita.
Tämän jälkeen hän on opettanut parin kymmenen
vuoden ajan mm. koreografiaa, tanssipedagogiikkaa ja tanssitutkimusta
Teatterikorkeakoulussa. Hänen väitöskirjansa "Koreografian
opetus- ja oppimisprosesseista" tutkii kahta eri lähestymistapaa
oman liikkeen löytämiseksi ja tanssin muotoamiseksi. Tällä
hetkellä hän kiinnostuksensa kohdistuu tanssijan kehoon
ja tekniikkaopetukseen. Tutkimuksessaan hän pohtii erityisesti
arviointiin ja palautteen antoon liittyviä eettisiä kysymyksiä.
Hänen viimeaikaisia julkaisujaan ovat "Evaluation in Choreographic
Pedagogy" (2002) ja "Taidekorkeakoulujen jatkotutkinnot taiteen
ja tieteen välimaastossa" (2003).
Vanhemmat
tutkijat
Maija
Lehtovaara
Kasvatustieteen
tohtori Maija Lehtovaara on vuodesta 1974 toiminut kasvatustieteen
vanhempana lehtorina ja vuodesta 1993 kasvatustieteen filosofian
dosenttina Tampereen yliopistossa. Hän opettaa kaikentasoisia yliopistotutkintoja
suorittavia opiskelijoita. Hän on opponoinut useita lisensiaattitutkimuksia
ja tarkistanut monia väitöskirjoja. Hän myös luennoi paljon yliopiston
ulkopuolella. Hänen erityiset tutkimukselliset kiinnostuksen kohteensa
ovat ihmistieteen filosofia ja menetelmät etenkin lapsuuden tutkimuksen
näkökulmasta. Häntä kiinnostaa myös kysymykset vallasta ja auktoriteetista
opettaja-oppilassuhteessa. Hän on kirjoittanut useita artikkeleita
näistä aiheista. Hän haluaa myös pohtia ja kehittää sellaista oppimiskäsitystä
joka olisi sovelias tanssipedagogiikkaan.
Ana
Sánchez-Colberg
Tanssitaiteen
tohtori Ana Sánchez-Colberg opiskeli klassista baletti kotimassaan
Puerto Ricossa ennen paneutumistaan nykytanssiin. Hän suoritti
kandidaatintutkinnon teatteritaiteessa Pennsylvanian yliopistossa
ja maisterintutkinnon koreografiassa Temple -yliopistossa Philadelphiassa.
Tänä aikana hän oli Philadelphiassa toimivan tanssiteatteri
Terry Beck Troupen jäsen ja fyysisen teatteriryhmä Intuitonsin
liikekoordinaattori. Vuonna 1986 hän siirtyi Lontooseen suorittamaan
väitöstutkimustaan Laban Centre for Movement and Danceen.
Tohtorintutkintonsa hän sai vuonna 1992.
Ana Sánchez-Colberg
johtaa parhaillaan Theatre Encorpsin kansainvälistä esittäväntaiteen
projektia Futur/Perfektiä, joka tutkii yksilöitten elämänhistorian,
kaupunkimaisemien ja globaalisuuden välisiä suhteita.
Projekti sai alkunsa Berliinistä 1998 ja ryhmä on esiintynyt
Yhdysvalloissa, Itävallassa, Puerto Ricossa, Kolumbiassa sekä
Meksikossa. Lisäksi Sánchez-Colberg on työskennellyt
useiden kansainvälisten tanssiryhmien kanssa. Hän on mm.
koreografioinut neljä tilausteosta Ballet Concierto de Puerto
Ricolle: Ojos Que No Ven (1992) sai ensimmäisen palkinnon Karibian
koreografien festivaalilla ja Ballet Concierto on esittänyt
teosta osana repertuaariaan mm. New Yorkin Lincoln Centressä
ja Wuppertalin oopperatalolla; Sartorii (1994); Entre Huella y Pisada
(1996) sai useita palkintoja musiikki- ja näyttämötaiteiden
yhdistys NEA:lta ja Tejiendo Memorias (1998). Hän koreografioi
British Councilin tukemana teoksen es lasst sich nicht lesen.. Balletts
des Staatstheater Cottbusille. Vuonna 1997 tuotettu Strange Muse
oli puolestaan Puerto Ricon kulttuuri-instituutin ja Puerto Ricon
Filharmonisen orkesterin muusikoiden tilaama teos. Samaisena vuonna
ensi-iltansa sai teos jonka hän loi ryhmälle Foreign Bodies
Dance Company. Vuonna 1999 hän valmisti teoksen Futur/Perfekt:
Recollection Andanzalle.
Koreografisen
työnsä ohella Ana Sánchez-Colberg työskentelee
tanssikasvatuksen parissa ja on keskittynyt tarkastelemaan koreografisen
työn ja tanssitreenauksen/kasvatuksen välisiä yhteyksiä.
Tähän kysymykseen liittyen hän on pitänyt seminaareja
Konservatorio Ballet Concierto de Puerto Ricossa ja Paisley kouluprojektissa
Glasgowssa, workshoppeja Wienin kansainvälisellä tanssiviikolla,
Puerto Ricon kansainvälisellä tanssiviikolla, Laban Guildissa
ja Nene College of Further Educationissa. Hän on opettanut
mestaritunteja Staatstheater Cottbusissa ja Edinburghin Fringe Festivaalilla.
Syksyllä 1997 hän piti useita seminaareja nykyisistä
koreografisista käytännöistä Bogotassa Kolumbiassa.
Huhtikuussa 1998 hänet kutsuttiin osallistumaan Iberoamerikkalisen
teatterin festivaalille, jossa hän veti esitykseen päättyvää
projektia. Ana Sánchez-Colberg julkaisee säännöllisesti
tanssiin liittyviä artikkeleita mm. Performance Research, Total
Theatre Magazine, Animated ja Dance Theatre Journal nimisissä
julkaisuissa. Parhaillaan hän opettaa koreografiaa Laban Centressä
Lontoossa.
Sue
Stinson
Tohtori Sue
Stinson on Tanssikasvatuksen Professori North-Carolinan Greensboron
yliopistossa Yhdysvalloissa. Siellä hän vastaa tanssinopettamisen
opettamisesta kandidaatin koulutusohjelmassa ja tutkimusmenetelmien
ja opetussuunnitelman opettamisesta maisterinkoulutusohjelmassa.
Hän toimi tämän yliopiston tanssilaitoksen johtaja
vuosina 1993 - 2002. Tanssinopettajana hän on työskennellyt
kaikenikäisten oppilaiden kanssa sekä yksityisissä
että kunnallisissa kouluissa ja päiväkodeissa sekä
erilaisissa yhteisökeskuksissa. Hän on useamman amerikkalaisen
ja kansainvälisen tanssikasvatusorganisaation aktiivijäsen
ja toimi aikaisemmin Dance and the Child Internationalin puheenjohtajana.
Hänen artikkeleitaan on julkaistu useissa tanssi- ja taidekasvatusta
käsittelevissä kirjoissa ja lehdissä: Ballett Internazional;
Bulletin of the Council for Research in Music Education; Choreography
and Dance; Dance Research Journal; Design for Arts in Education;
Drama/Dance; Educational Theory; Impulse: The International Journal
of Dance Science, Medicine, and Education; Journal of Curriculum
and Supervision; Journal of Curriculum Theorizing; Journal of Physical
Education, Recreation and Dance; Musical America; Pro-Posicoes(Brazil);
Visual Arts Research; Women in Performance; and Young Children.
1980-luvun puolivälistä lähtien hän on tutkimuksissaan
keskittynyt tarkastelemaan kuinka nuoret tulkitsevat kokemuksiaan
tanssikasvatuksesta.
Helena
Wulff
Tohtori Helena
Wulff on suorittanut tohtorintutkinnon sosiaaliantropologiassa ja
toimii nyt Tukholman yliopiston antropologian laitoksen apulaisprofessorina.
Hän opiskeli balettia, mutta joutui loukkaannuttuaan lopettamaan
tanssimisen teini-ikäisenä. Hän on kirjoittanut kirjat: Twenty Girls:
Growing Up, Ethnicity and Excitement in a South London Microculture
(Almqvist & Wiksell International, 1988), Ballet across Borders:
Career and Culture in the World of Dancers (Berg Publishers, 1998).
Hän on myös julkaissut useita artikkeleita akateemisissa aikakausilehdissä
ja julkaisuissa sekä kirjoittanut monia artikkeleita sanoma- ja
tanssilehtiin. Yhdessä Vered Amit-Talain kanssa hän on toimittanut
teoksen Youth Cultures: A Cross-Cultural Perspective (Routledge,
1995) ja yhdessä Christina Garstenin kanssa kirjan New Technologies
at Work: People, Screens and Social Virtuality (Berg Publishers,
2003). Aikaisemmissa tutkimuksissaan Helena Wulff tarkasteli nuorisokulttuuria,
etnisyyttä ja tyttöjen ystävyyttä. Nyt hänen kiinnostuksen kohteitaan
ovat tanssin, taiteen, visuaalisuuden, informaatioteknologian ja
Òliukuvan kansallisuudenÓ (transnationality) antropologia. (ÒSteps
on Screen: Technoscapes, Visualization and Globalization in DanceÓ
Teoksessa New Technologies at Work, Toim. Christina Garsten ja Helena
Wulff). Parhaillaan hän tutkii Irlannin tanssia sekä muistin ja
moderniteetin kysymyksiä. (ÒYo-yo Fieldwork: Mobility and Time in
a Multi-Local Study of Dance in IrelandÓ, Anthropological Journal
on European Cultures, vol. 11: 117-136, 2002). Hän on EASA:n (European
Association of Social Anthropologists) hallituksen jäsen ja työskentelee
myös Anthropological Journal on European Cultures, Social Anthropology:
The Journal of the European Association of Social Anthropologists
ja Ashgate monograph series Progress in European Ethnology julkaisujen
toimituslautakunnassa.
Muut
tutkijat
Eeva
Anttila
Eeva Anttila
(KL) on opettanut tanssia 1980-luvun alusta lähtien. Yksityisten
tanssikoulujen kasvattina hän opetti aluksi jazztanssia, mutta kasvatusalan
opintojen myötä hän kiinnostui lasten ja koululaisten tanssikasvatuksesta.
Hän suoritti Master of Arts Ðtutkinnon Yhdysvalloissa, Kalifornian
Yliopistossa (UCLA) v. 1992 ja kasvatustieteen lisensiaatin tutkinnon
Helsingin yliopistossa v. 1997. Hänen opinnäytteidensä aiheet liittyvät
tanssikasvatukseen. Hän on jatkanut opintojaan Teatterikorkeakoulussa,
ja väittelee tohtoriksi syksyllä 2003 aiheenaan dialoginen tanssikasvatus.
Eeva Anttila
on luennoinut tanssikasvatuksesta ja toiminut kouluttajana useissa
alan oppilaitoksissa. Tällä hetkellä hän toimii lehtorina ja laitosjohtajana
Teatterikorkeakoulun tanssi- ja teatteripedagogiikan laitoksella.
Hänen kiinnostuksensa kohteina on nykyisin feministinen ja kriittinen
pedagogiikka, dialoginen filosofia, vallan ja vapauden kysymykset
tanssipedagogiikassa sekä kehon muistot tanssin tutkimusmenetelmänä.
Hän on ollut mukana daCi:ssa (dance and the Child international)
toiminnassa vuodesta 1988, ensin Suomen kansallisena edustajana,
sitten Suomen jaoksen puheenjohtajana, ja vuodesta 2003 daCi:n hallituksen
(executive board) jäsenenä. Hän on julkaissut kirjan Tanssin Aika
(1994) sekä useita konferenssiesitelmiä ja artikkeleita kirjoissa,
esim. Tanssi: Kehon leikkiä (2001) ja Kaikuja salista (2003).
Teija
Löytönen
Teija Löytönen
(KM) on työskennellyt tanssitaiteen alalla yli kymmenen vuotta.
Tälle alalle hän suuntautui innokkaan tanssiharrastuksen myötä.
Ensimmäinen ammatillinen kiinnostus kohdistui tanssin korkea-asteen
koulutuksen opetussuunnitelmien kehittämiseen. Työkokemuksensa myötä
hän yhä enemmän alkoi kiinnostua tanssi-instituutioiden jokapäiväisestä
arjesta. Tämä johdatti hänet kouluttautumaan työnohjaajaksi. Työskennellessään
nyt työnohjaajana ja työyhteisökonsulttina, hänen tavoitteenaan
on jäsentää ja ymmärtää yhdessä tanssitaiteilijoiden kanssa niitä
erilaisia prosesseja ja ilmiöitä, joita he arkityössään erilaisissa
instituutioissa kohtaavat. Hän myös opettaa dialogista kohtaamista
ja ryhmädynamiikkaa Teatterikorkeakoulun tanssi- ja teatteripedagogiikan
laitoksella sekä muissa oppilaitoksissa.
Teatterikorkeakouluun
valmisteilla olevassa väitöstyössään hän
kysyy, miten ja millaiseksi tanssijat ja tanssiopettajat konstruoivat
jokapäiväisen arkensa tanssi-instituutioissa puhumalla
siitä. Tutkimuksen toteuttamisessa keskustelun teema on keskeinen.
Se on paitsi metaforinen myös metodologinen väline saattaa
erilaiset perspektiivit (käytännön ja teorian, tutkijan
ja tanssitaiteilijoiden) keskusteluun toistensa kanssa. Hän
on kirjoittanut oman väitöstyönsä aiheeseen
liittyviä artikkeleita ja konferenssiesitelmiä. Hän
on myös ollut osallisensa julkaisuissa, jotka ovat käsitelleet
laajemmin korkeakoulupedagogiikkaa taidekorkeakouluissa: "5
keskustelua taidepedagogiikasta - taito, tutkimus vai terapia"
(1998) ja "Taidekorkeakoulupedagogiikka" (1998).
Leena
Rouhiainen
Tanssitaiteen
tohtori Leena Rouhiainen opiskeli tanssijaksi Teatterikorkeakoulun
tanssitaiteen laitoksella vuosina 1986 - 1990 ja valmistui maisteriksi
vuonna 1994. Vuodesta 1990 lähtien hän on toiminut freelancetanssitaiteilijana
pääasiassa Helsingin alueella. Tänä aikana hän
on esiintynyt monien keskeisten suomalaisten nykytanssikoreografien
teoksissa ja tehnyt joitakin omia koreografioita. Kaksi viimeisintä
vuonna 2002 hänen koreografioimaansa ja esittämäänsä
sooloteosta ovat Vox Naturae, joka nähtiin osana Tanssiteatteri
Erin ohjelmistoa, ja This Red Patch on the Carpet, joka nähtiin
vuorostaan osana Kekäläinen & Companyn ohjelmistoa. Rouhiainen
on yksi improvisoitua tanssia ja musiikkia yhdistävän
Suomussalmiryhmän perustajajäsenistä. Se sai Nuori
Suomi -palkinnon innovatiivisesta taiteellisesta otteestaan vuonna
1998. Hän oli myös osallisena Sanna Kekäläisen
johtaman Ruumiillisen Taiteen Teatterin perustamisessa ja on työskennellyt
Digital Multa -nimisessä työryhmässä joka yhdisti
työssään tanssia ja teknologiaa. Kauden 2001 - 2002
Rouhiainen oli kiinnitettynä tanssijana Tanssiteatteri Erissä
Turussa. Leena Rouhiainen myös luennoi fenomenologiasta ja
tanssista Teatterikorkeakoulussa ja muutamissa muissa taidelaitoksissa.
Hän valmistui Pilates-tekniikan ohjaajaksi Toronton Stott-studiolta
vuonna 1994 ja nykyään opettaa Suomessa uusia Pilates-ohjaajia
Marja Putkiston ja Jarmo Ahosen vetämässä koulutusohjelmassa.
Rouhiaisen väitöstyö Living Transformative Lives
(Elää muuntuvaista elämää) (Teatterikorkeakoulu
2003) tarkastelee freelancetanssitaiteilijana olemista fenomenologisesta
viitekehyksestä. Muita hänen julkaisujaan ovat Liike yhdentyminen
ja mielihyvä - erään tanssimisen kokemuksen fenomenologista
hahmotusta (Taiteen keskustoimikunta 1999) ja Toiseuden kohtaaminen
tanssijan ja koreografin välisissä suhteissa (Teatterikorkeakoulu
2002).
|
| |
Soili
Hämäläinen
Maija
Lehtovaara
Ana
Sánchez-Colberg
Sue
Stinson
Helena
Wulff
Eeva
Anttila
Teija
Löytönen
Leena
Rouhiainen
Let us
realize the true meaning of being free of a bond: it means
that a quite personal responsibility takes the place of one
shared with many generations. Life lived in freedom is personal
responsibility or it is a pathetic farce. (Buber 1947, 92)
The
idea of responsibility is to be brought back from the province
of specialized ethics, of an "ought" that swings
free in the air, into that of lived life. Genuine responsibility
exists only where there is real responding. (Buber 1947, 16)
To
become free of a bond is a destiny; one carries that like
a cross, not like a cockade. (Buber 1947, 92)
Martin
Buber homepage:
buber.de
|
|
|